Artikkelit

Suurempi ruutuaika oli yllättäen yhteydessä parempaan kognitiiviseen suorituskykyyn nuoruudessa.

Jyväskylän yliopiston tutkijat selvittivät, miten lapsuudesta nuoruuteen mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaan oleminen ja ruutuaika olivat yhteydessä nuoruusiän kognitiiviseen suorituskykyyn. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin eroja tyttöjen ja poikien välillä sekä liikkumisen tehon merkitystä. Tutkimus on julkaistu Pediatric Exercise Science -lehdessä.

Nuorten vähäinen fyysinen aktiivisuus on merkittävä kansanterveydellinen haaste. Istuva elämäntapa on liitetty heikompaan koulumenestykseen, kun taas fyysisen aktiivisuuden tiedetään tukevan aivojen toimintaa erityisesti aikuisilla.

Suomalaistutkimuksen mukaan runsaampi lapsuudesta alkanut ruutuaika oli yhteydessä parempaan kognitiiviseen suorituskykyyn nuoruudessa.

– Tulokset viittaavat siihen, että ruutuaika voi tukea lasten ja nuorten kognitiivista suorituskykyä. Olennaista lienee se, mitä ruutuajalla tehdään. Opettajien ja vanhempien kannattaisi rohkaista lapsia käyttämään laitteita ja ruutuja tavoilla, jotka edistävät aktiivista ajattelua, ongelmanratkaisua, luovuutta ja oppimista, väitöskirjatutkija Petri Jalanko Jyväskylän yliopistosta kertoo.

Löydökset viittaavat siihen, että ruudun äärellä tehtävän toiminnan tyypillä on väliä. Jalangon mukaan ruutuaikaa ei pitäisi ajatella pelkästään haitallisena.

– Fyysisen aktiivisuuden ja aktiivista ajattelua edistävän ruutuajan välille kannattaisi pyrkiä löytämään tasapaino, hän sanoo.

Eroja sukupuolten välillä

Liikkumisen ja kognitiivisten kykyjen välinen suhde osoittautui monimutkaisemmaksi. Tytöillä lapsuudesta asti jatkunut keveä fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä parempaan työmuistiin nuoruudessa, kun pojilla säännöllisempi osallistuminen ohjattuun liikuntaan lapsuudesta nuoruuteen oli kytköksissä parempaan työmuistiin.

Tutkijat tekivät myös yllättävän havainnon omaehtoisesta liikunnasta: vähäisempi itse raportoitu omaehtoinen liikunta oli yhteydessä parempaan kognitiiviseen suorituskykyyn nuoruudessa.

Syke- ja liikeanturilla mitatut fyysinen aktiivisuus ja paikallaanoloarvot eivät olleet yhteydessä kognitiiviseen suorituskykyyn. Yksi mahdoton selitys on se, että anturit mittaavat liikettä ja fysiologista rasitusta, mutta ne eivät pysty määrittelemään, mitä ihminen tarkalleen ottaen tekee aktiivisuus- tai lepojaksojen aikana.

– Tutkimuksemme osoittaa, että fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon yhteydet kognitiiviseen suorituskykyyn ovat monimutkaisia ja riippuvat sukupuolesta sekä liikunnan ja paikallaanolon tyypistä ja mittausmenetelmästä. Lisäksi pojat ja tytöt saattavat hyötyä erilaisesta liikunnasta aivoterveyden kannalta, Jalanko selvittää.

Tulokset perustuvat Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen (PANIC) kahdeksanvuotiseen seurantaan. Nyt julkaistuun analyysiin osallistui 124 tyttöä ja 136 poikaa, joiden keski-ikä oli 15,8 vuotta.

Kuva: Pixabay

Hei! Luitko jo tämän?

Tämä ”tiedetään” Applen odotetusta kosketusnäytöllisestä MacBookista

Tagit: ruutuaika  tutkimus    Takaisin