Artikkelit

Vuonna 1960 julkaistu tieteellinen tutkimus ennusti ihmiskunnan kohtaavan katastrofin 13. marraskuuta 2026.

Tutkijoiden vuonna 1960 tekemä ennuste perustui väestönkasvua kuvaaviin matemaattisiin laskelmiin, jotka osoittautuivat pitkään hämmästyttävän tarkoiksi. Lopulta maailman väestökehityksessä tapahtui kuitenkin muutos, joka romutti uhkaavan ennusteen. Tutkimus herätti välittömästi kansainvälistä huomiota. Siitä uutisoivat muun muassa Time ja The New York Times, ja aihe päätyi jopa sarjakuviin.

Itävaltalais-yhdysvaltalainen professori Heinz von Foerster sekä hänen opiskelijansa Patricia M. Mora ja Lawrence W. Amiot esittivät, että ihmiskunnan väkiluku kasvaisi kiihtyvällä vauhdilla kohti kestämätöntä tilannetta.

Tutkijoiden laskelmien mukaan kriittinen hetki koittaisi perjantaina 13. marraskuuta 2026.

Kyse ollut perinteisestä maailmanlopun ennustuksesta, vaan matemaattisesta mallista, jonka mukaan maapallon väestömäärä lähestyisi teoriassa ääretöntä. Tutkijat tiivistivät uhkakuvan provosoivasti: tulevat sukupolvet eivät kuolisi nälkään, vaan puristuisivat hengiltä väestön valtavan määrän vuoksi.

Tutkijoiden ajatus perustui ihmislajin poikkeukselliseen kykyyn tehdä yhteistyötä ja ratkaista ongelmia.

Perinteisten väestöteorioiden mukaan väestönkasvua rajoittavat muun muassa ravinnon ja muiden luonnonvarojen saatavuus. Von Foersterin tutkimusryhmä katsoi, että ihmisten kyky kehittää teknologiaa ja muodostaa yhteistyöverkostoja voisi mahdollistaa yhä nopeamman kasvun.

Tutkijat tarkastelivat 24 historiallista arviota maailman väkiluvusta noin 2 000 vuoden ajalta. Aineiston perusteella väestö oli kasvanut nopeammin kuin yksinkertaiset kasvumallit olisivat ennustaneet.

Laskelma näytti pätevän pitkään

Vaikka ennusteen lopputulos vaikutti mahdottomalta, sen taustalla ollut matemaattinen malli osoittautui pitkään varsin toimivaksi: 1960-luvulta lähtien tutkimukseen viitattiin toistuvasti esimerkiksi väestötieteen, ekologian ja genetiikan oppikirjoissa. Mallin väestöennusteet olivat 1970- ja 1980-luvuilla jopa tarkempia kuin monien väestötieteilijöiden laatimat arviot.

Tutkimusta hyödynnettiin myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Siihen vedottiin muun muassa torjunta-aineiden käytön perusteluissa Kanadassa sekä Yhdysvaltojen aborttilainsäädäntöön liittyneessä oikeudellisessa keskustelussa.

Vielä 1980-luvulla näytti siltä, että tutkijoiden laskelma kuvasi väestönkehitystä poikkeuksellisen hyvin.

Tilanne alkoi kuitenkin muuttua 1990-luvun alussa.

Vuoden 1993 aikaan maailman väestömäärä alkoi jäädä von Foersterin tutkimusryhmän ennustamasta kehityksestä. Keskeisenä syynä oli syntyvyyden aleneminen eri puolilla maailmaa. Koulutuksen lisääntyminen, kaupungistuminen, ehkäisyn yleistyminen ja yhteiskuntien muutokset ovat vaikuttaneet siihen, että lapsia syntyy keskimäärin huomattavasti vähemmän kuin 1960-luvulla. Tällä hetkellä maailman kokonaishedelmällisyysluku on alle puolet vuoden 1960 tasosta.

Aikanaan tutkijat ehdottivat aikanaan ratkaisuksi syntyvyyden vähentämistä. Heidän mukaansa ihmiskunnan olisi pyrittävä puolittamaan syntyvyys väestökatastrofin välttämiseksi. Maailman väkiluku kasvaa edelleen, mutta huomattavasti hitaammin kuin ennusteen taustalla ollut malli oletti. Väestönkasvun hidastuminen ei siis tarkoita, että maailman kokonaisväkiluku olisi jo kääntynyt laskuun.

Lähde

Kuva: Pixabay

Hei! Luitko jo tämän?

Teslan uuden Roadsterin ennakkovaraaja voi jäädä ilman autoaan

Tagit: ihmiskunta  syntyvyys  väestönkasvu    Takaisin