Autot

Tässä autossa on kaikki.

Koeajoauto: Mercedes-Benz G 580

Koeajoauton hinta: 207 790 euroa

Myönnetään: Tätä autoa ajaessa voi tuntea itsensä köyhäksi. Koeajoomme saapuneessa täyssähköisessä G-Mersussa istuessa tulee silti ajatelleeksi, että G-Mersuksi sähköversio on suorastaan edullinen: Hinnat alkavat 155 000 eurosta, kun edullisin kevythybridi (diesel) maksaa noin 209 700 euroa (ilman lisävarusteita). Täyssähköiseen koeajoautoomme lisävarusteita oli ruksittu yli 50 000 euron edestä, joten auton kokonaishinta oli noin 208 000 euroa.

G-Mersu on kuin kotonaan metsäteillä.

Rahaa tulee tällaisen auton ratissa ajateltua, vaikka todennäköisesti auton kohderyhmälle se ei ole ostopäätöstä rajoittava tekijä. Uuden G-Mersun ostaja on luultavasti yhteiskunnan ylimpään tuloluokkaan kuuluva henkilö, jonka elintaso ei ole kiinni 200 000 euron auton hankinnasta.

G on nyt ja jatkossakin uskollinen alkuperäiselle klassiselle muotoilulleen: Puskurin päällä olevista ulkonevista valoelementeistä, pystystä tuulilasista ja näkyvistä ovien saranoista ei ole luovuttu. Ovet on paiskattava voimalla kiinni, muuten ne jäävät raolleen. Tämä auto on täynnä maskuliinista voimaa, joka saa näkyä ja jonka pitää tuntua.

G-Mersulle tunnusomaiset lyhdyt.

Kokematon G-kuski paljastuu kokemattomaksi viimeistään yrittäessään kangeta väärällä tekniikalla etupenkille. Se nimittäin ei ole aivan yksinkertainen tehtävä isommalle henkilölle. Syynä ovat verrattain kapeat ovet. Ajoasento on melko pysty ja välillä tuntuu siltä, että jalkatilaa voisi olla enemmänkin. Pidempi kuski voi todennäköisesti toivoa autoonsa lisää jalkatilaa ja tehdas toteuttaa toiveen mielellään, kunhan hinnasta sovitaan.

Koeajoautomme lisävarustelistalta oli valittu sellaisia ”tarpeellisia” varusteita kuin valaistut jaloteräksiset kynnyslistat, tartuntakahvojen nahkaverhoilu, ulkopeilin logoprojektori ja ulko-ovien avausnapin kohokuvioitu logot. Eivät ehkä tarpeellisia peruskäyttäjälle, mutta onko G-Mersun ostaja sellainen?

G-Mersu on saanut nykyaikaisen tunnelmavalaistun ohjaamon.

Rahalla saa paljon muutakin, kuten Burmesterin 15 high end -kaiuttimen 3D-äänentoiston, joka ansaitsee kaikki mahdolliset ylisanat. Äänimaailma on niin laadukasta, että G:llä tekisi mieli vain ajaa, nojautua penkkiin, kytkeä hieronnan ja nauttia mielimusiikistaan kaunista talvista maisemaa ihaillen. Täydellistä.

Sähköä kuluu

Täyssähköinen G painaa 3 085 kiloa, joka tuntuu ohjauksessa. Tavalliseen henkilöautoon tottuneelle kyyti on tankkimaista, mutta mukavaa sellaista. Kun tämän kokoluokan auto kiihtyy nollasta satasen 4,7 sekunnissa, kokemus on sitä luokkaa, että sitä on vaikea kuvailla sanoilla. Talviajossa tehojen kanssa kannattaa olla varuillaan, etenkin jos ratin ja penkin välissä ei ole juurikaan kokemusta yli kolmen tonnin tehomonsterin ajamisesta liukkailla pikkuteillä.

Ennen tässä oli vararengas, nykyään paikka latauskaapelille.

Saatat miettiä, onko tämän painoisesta autosta mitään järkeä ylipäätään tehdä sähköistä versiota. Vastaus on kyllä. Sähkö-G:ssä on peräti 116 kilowattitunnin akusto, jossa riittää kapasiteettia noin 400 kilometrin ajoon talvikeleissä. Raskaammalla ”kaasujalalla” range jää toki alle 400 kilometriin.

Takaluukku G-Mersun tyyliin.

Kulutus on ”miehekästä”: Koeajossamme näytti pitkään siltä, ettemme onnistu pääsemään alle 40 kilowattitunnin keskikulutukseen varovaisellakaan ajolla. Kun maltoimme testa auton ekologisuutta pidemmällä matkalla kantatienopeuksissa, saimme kulutuksen painumaan noin 37 kilowattituntiin. Tämäkin on kuitenkin vielä kaukana valmistajan ilmoittamasta 30,3 kilowattitunnin WLTP-kulutuslukemasta.

Napista lisää maastokykyä

Jos on G:ssä tehoja, on siinä myös järjetön määrä vääntöä: Peräti 1 164 newtonmetriä. Juuri vääntö tekee autosta niin mieluisan ajettavan: Tuntuu siltä, että autolla voisi madella ylös pystysuoraa seinää eikä voima silti loppuisi. Valmistajan mukaan auto nousee vielä 45-asteista rinnettä.

Yksityiskohdat kruunaavat kokonaisuuden.

Sitä emme kuitenkaan kokeilleet, emmekä uskaltaneet viedä näin kallista autoa muutenkaan koviin hankaliin maastoihin. Lehdistöauton omavastuu oli asetettu 5 000 euroon, mikä tarkoittaa sitä, että pienikin kolhu tai naarmu olisi pilannut keskipalkkaisenkin päivän. Emme myöskään usko, että tämän auton tyypillinen ostaja haluaa testata sähkömaasturinsa kapasiteettia kovin vaikeissa maastoissa. Riittää, kun tietää, että autolla ei jää jumiin lumikinokseen.

Päätimme kuitenkin lähteä ajamaan lumisille metsäteille, joilla ei ollut pelkoa kolauttaa pohjaa kiveen tai kantoon. Maavaraa on onneksi 25 senttiä, joten aivan mihin tahansa kökkäreeseen tämän auton pohja ei raapaise. Pohjassa on akustoa suojaava levy, joten akuston naarmuttamista ei ihan heti tarvitse pelätä.

Äänentoisto on huippuluokkaa.

Kovin ketterä auto G-Mersu ei kuitenkaan ole. Tämä saattaa yllättää, jos autoa on kääntämässä ahtaassa tilassa. Rohkeampi kuljettaja kytkee napista päälle Low Range -moodin. Se on maastoajoon tarkoitettu alennusvaihdeasetus, joka on suunniteltu etenkin jyrkkiin nousuihin tai hiekkatielle. Low Range lisää auton työntömomenttia ja rajoittaa ajonopeuden noin 85 kilometriin tunnissa. Tilan ollessa kytkettynä auton voimansiirron välityssuhde pienenee noin puoleen. Se parantaa etenemiskykyä vaikeammassa maastossa. Kun autolla siirrytään takaisin maantielle, Low Range on muistettava kytkeä pois päältä.

Mukavinta G-mersulla ajaminen oli mielestämme hyväkuntoisella lumisella pikkutiellä, jossa pito riittää hieman vauhdikkaampaan ajoon. Jäisellä tiellä tämän auton kanssa kannattaa olla varuillaan, vaikka tuntuma olisikin se, että auto kykenee lähes mihin tahansa.

Sininen mattaväri on erittäin näyttävä.

Auton ollessa paikallaan kaiuttimet tuottavat murinaa, joka jakaa mielipiteet: Sillä on luultavasti haettu polttomoottoriversion äänimaailmaa, mutta jollain ristiriitaisella tavalla elektroninenkin murina sopii G:n tyyliin.

Verrattoman hauska tankkikäännös

Koeajomme aikana oli suorastaan pakko kokeilla ”tankkikäännöstä” eli G-Turnia, joka kääntää auton paikallaan. Ominaisuuden mahdollistavat neljä sähkömoottoria. Niiden avustamina auton renkaat pyörivät eri suuntiin siten, että oikealle käännyttäessä oikean puolen renkaat pyörivät eteenpäin ja vasemman puolen renkaat taaksepäin. Ihan mikä tahansa auto tähän ei pystyisi, koska tehoa todella tarvitaan. Autolla pyörimistä voi jatkaa niin pitkään kuin virtaa piisaa.

Keskikonsolissa on kosketuslevy, joka on ajoittain liiankin herkkä.

Jos jotain negatiivista ihmetystä G-Mersu herättää, se liittyy vetokoukkuun, jota ei ole mahdollista saada edes lisävarusteena. Auton kantavuuskin voi tulla vastaan, koska enimmäiskantavuus on rajoitettu 3 500 kiloon.

Mitä täyssähköisestä G:stä sitten jää käteen? Tästä autosta on vaikea löytää mitään moitittavaa. G:ssä tuntuu olevan kaikki autoilun parhaat puolet samassa paketissa: On tilaa, tehoa, ulkonäköä, varusteita, turvallisuuden tunnetta, näkyvyyttä ja sopivassa määrin myös egoilua niille, jotka sellaista autoltaan haluavat. Kaiken kukkuraksi autoon on saatavilla todella näyttävä mattapintainen sininen väri, joka on suunniteltu varta vasten vain sähköiseen G-malliin. Matan kanssa kannattaa kuitenkin olla varuillaan: Se ei kestä minkäänlaista harjapesua ja maalin uusiminen tulee todella kalliiksi. Tällä autolla ei tee mieli ahtautua tavallisen kokoiseen parkkiruutuun.

Hei! Luitko jo tämän?

Tämä humanoidirobotti muuttaa muotoaan, lentää ja kävelee veden päällä

Tagit: koeajo  sähköauto  Mercedes-Benz G 580    Takaisin