Autot

Polestar 3 on kallis auto, joka lunastaa odotukset. Bugejakin silti löytyi.

Koeajoauto: Polestar 3 Long Range Dual Motor Performance

Koeajoauton hinta: 113 900 euroa

Polestar ei jätä mitään arvailujen varaan. Merkin imagoon kuuluu se, että etuovesta voi tarkistaa auton tehot.

Koeajoautomme Polestar 3 Long Range Dual Motor Performancen etuoven pintaan liimattu teksti kertoo, että auto tarjoilee 380 kilowattia tehoa. Se tarkoittaa 517 hevosvoimaa. Takavuosina moinen hevosvoimamäärä löytyi vain puhdasverisistä urheiluautoista, jos niistäkään.

Polestar on onnistunut muotokielessään.

Sähköautoistuminen on osin sumentanut suhtautumisen teholukemiin, kun varsin moni on päässyt kokemaan, miltä alle viiden sekunnin kiihtyvyys tuntuu. Se ei nimittäin ole enää lainkaan harvinaista, mitä tulee nelivetoisiin sähköautomalleihin jo edullisemmassa hintaluokassa.

Takanäkymää hallitsee kookas ilmanohjain ikkunan yläosassa.

Futuristin koeajossa ei kuitenkaan keskitytty kiihdyttelemään, mutta mainittakoon nyt kuitenkin asiasta kiinnostuneille, että Polestar 3 Long Range Dual Motor kiihtyy performance-paketilla nollasta sataseen 4,7 sekunnissa.

Kiihtyvyyttä enemmän meitä kiinnosti se, miten Polestar 3 lunastaa odotukset, joita yli 90 000 euron hintalappu (koeajoauton varusteilla) sille asettaa. Se on rahamäärä, jonka varsin harva kuluttaja pystyy investoimaan autoon. Kyse on siis vähintäänkin arjen luksustuotteesta, joka jää harvojen herkuksi.

Sivuprofiili on linjakas.

Polestar 3 on rakennettu samalle pohjarakenteelle Volvo EX90:n kanssa. Voit lukea EX90:n koeajojuttumme täältä.

Performance-paketilla lisää tehoa ja näyttävyyttä

Ulkoisesti Polestar erottuu etenkin ”konepellin” päällä olevalla ”leijuvalla” elementillä (tai ilmanohjaimella), miksi sitä haluaakaan kutsua. Kyseisen elementin alla on rako, mikä tuo keulalle persoonallisen ilmeen ja erottaa auton ulkoisesti kilpailijoistaan. Polestar on mielestämme onnistunut kaikissa malleissaan ennen kaikkea keulan ilmeen osalta.

Koeajoautomme penkkien pintamateriaalina oli lisävarusteena saatava nappanahka.

Sivulta katsottuna huomio kiinnittyy linjaakkaaseen kattolinjaan, isoihin renkaisiin ja (koeajoautossamme) keltaisiin jarrusatuloihin. Keltainen väri kertoo performance-varustepaketista, jonka saa vain nelivetoiseen Long Range Dual Motor -malliversioon. Performance-varustelutaso nostaa tavallisen Long Range Dual Motor -version hintaa runsaalle 6 000 eurolla ja tuo mukanaan muun muassa 22-tuumaiset kevytmetallivanteet, Pirellin erikoisrenkaat, suorituskykyä parantavan ohjelmistopäivityksen (nostaa huipputehoa ja vääntömomenttia) – sekä ne keltaiset jarrusatulat.

Performance-paketti näkyy myös sisätiloissa.

Tavallisessa arkiajossa performance-pakettia tuskin kaipaa, mutta onhan se mukana tietää, että tarvittaessa autolla voi lähteä vaikka radalle, sen verran urheilulliseksi alusta on viritetty.

Tolkuttomasti varusteita ei ole tarjolla, mutta jos lompakossa on ylimääräistä, uuteen autoon voi valita kuuden tuhannen euron nappanahkaverhoilun. Sen mukana saa hierontatoiminnolla varustetut etuistuimet. Tällaiset oli istutettu koeajoautoomme ja täytyy sanoa, että vähänkään pidemmällä matkalla hierova penkki on varsin mukava lisävaruste. Tämä on luonnollisesti helppo sanoa, kun varustetta voi kokeilla maksamatta kuutta tuhatta euroa.

Ohjaamossa on vähän fyysisiä painikkeita.

Kohtuullinen kulutus

Polestarin ajotuntumasta on vaikea löytää moitittavaa. Ei, vaikka kuinka yrittäisi. Kyseessä on tasapainoinen kokonaisuus, vaikka täytyy sanoa, että auton noin 2 600 kilon omamassa tuntuu urheilullisemmassa ajossa. Autosta ei millään saa sellaista ”hansikasta” kuin esimerkiksi kevyemmästä ja lähtökohtaisesti urheilulliseen ajoon suunnitellusta sedanista. Polestar 3:n liikkeissä voi havaita huojumista, mikä on täysin ymmärrettävää tämän kokoluokan perheautolle.

Koeajossa pääsimme noin 500 kilometrin toimintamatkaan.

Isosta koosta huolimatta auton energiankulutus pysyy kohtuudessa. Koeajomme aikana pääsimme yhdistelmäajossa (kantatie, moottoritie ja kaupunkiajo) noin 23 kilowattitunnin kulutukseen. Se on samaa luokkaa kuin joillakin pienemmän kokoluokan täyssähköautoilla. Täytyy tosin muistaa, että nyt eletään kesää ja talvella kulutus voi helposti yllättää ikävästi.

Keskikonsolin pyöreä painike on tunnusomainen Polestarille.

Jos etsit sähköpihiä mutta silti tehokasta täyssähköautoa, tämän kokoluokan auto ei todennäköisesti muutenkaan kuulu päällimmäisiin vaihtoehtoihin. Lähes viisimetrinen Polestar 3 on ennen kaikkea perheauto, sillä tilaa on mukavasti paitsi takapenkillä, myös tavaratilassa.

Ohjauspyörän painikkeet aiheuttivat lähinnä hämmennystä.

Kuljettajan paikalla on mukavat oltavat, sillä tilaa on taatusti riittävästi sekä pitkittäis- että sivuttaissuunnassa. Yksi asia ohjaamossa jäi kuitenkin mietityttämään: Miksi ihmeessä ratin painikkeissa ei voi olla merkintää siitä, mitä niillä tehdään? Polestar on jostain syystä päätynyt järjestelmään, jossa kosketusnäytöltä valitaan ensin haluttu toiminto, esimerkiksi ohjauspyörän säätö, ja tämän jälkeen ohjauspyörän säätö suoritetaan painamalla mustia painikkeita. Painikkeilla on myös muita tehtäviä – ja toisaalta ne on jätetty monessa mielessä täysin hyödyttömiksi. Toivoa sopii, että Polestar muuttaa tätä ratkaisua tulevissa malleissaan ja tekee ohjauspyörän painikkeista hyödyllisempiä ja helppokäyttöisempiä. Väitämme, että tällaisenaan ne aiheuttavat monelle kuljettajalle enemmän kysymysmerkkejä ja päänvaivaa kuin iloa ja hyödyllisyyden kokemusta.

Äänimaailma on kohdallaan, sillä Polestar 3:ssa on peräti 25 kaiutinta.

Fyysisten painikkeiden määrä on jätetty ohjaamossa minimiin, mikä ei välttämättä ole se paras mahdollinen ratkaisu.

Harmittavia bugeja

Polesatar 3:n kohdalla on uutisoitu bugeista, jotka liittyvät lähinnä kosketusnäytön käyttöjärjestelmään. Myös Futuristin koeajon aikana bugeja ilmeni. Kerran navigointinäyttö jumiutui niin, ettei järjestelmä kyennyt paikantamaan autoa. Kartalla automme näkyi keskellä vesistöä, eikä haluttua navigoitavaa kohdetta löytynyt. Bugi toistui useamman kerran, vaikka auton virrat sammutettin. Myöhemmin bugi poistui itsestään.

Navigointijärjestelmä jäätyi koeajon aikana.

Huomasimme ongelman myös ovien lukituksen kanssa silloin, kun ovet oli määrätty lukittumaan koskettamalla ovenkahvaa. Polestar 3:n omistajalla avainkortti, jolla hän voi lukita ja avata auton sekä käynnistää sen. Avainkortti asetetaan kuljettajan ovenkahvassa olevaan lukijaan lukituksen avaamiseksi ja sulkemiseksi. Korttiavaus ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla, sillä useamman kerran kortin kosketus kahvaan ei avannut ovea. Tuntemattomasta syystä kortti toimi satunnaisesti vain tietyssä kahvassa, joka saattoi vaihdella eri käyttökerroilla. Julkisella parkkipaikalla tuntui nololta kiertää autoa ympäri ja kokeilla korttia eri kahvoihin, jotta autoon pääsi sisälle. Ongelma poistui, kun vaihdoimme asetuksista lukituksen aukeamaan aina automaattisesti, kun autoa lähestyy.

Hei! Luitko jo tämän?

Koeajossa Mercedes-Benz EQE 300: Sähköauto varttuneempaan makuun

Tagit: sähköauto  Polestar 3    Takaisin